Suomen neito hehkuu Ilmatieteen laitoksen karttasivulla parhaillaan keltaisena ja punaisena. Värit tarkoittavat sitä, että maa- ja merialueille on annettu metsäpalovaroitus. Varoitukset koskevat kaikkea tulen käsittelyä, myös juhannuskokkojen polttoa. Pitkään jatkunut aurinkoinen sää ja sateeton kevät muuttaa tahtomattamme vuotuista tapaamme viettää juhannusaattoiltaa pääkaupunkiseudulla. On myös hyvin todennäköistä, ettei muuallakaan maassa voida nauttia tulen loimusta juhannuskokkojen muodossa.
Usein Seurasaarisäätiössä on jännitetty juhannusviikolle osuvia sateita. Joskus on käynyt niin, että on satanut koko viikon ja ainakin kerran sade sattui vain aattoillalle. Tällöin ulkoilmassa järjestetyssä tilaisuudessa lakaistiin lavalta vettä pois, jotta tanssijat voisivat esiintyä turvallisesti. Lyhyesti on todettava, että nyt on tullut aika toinen. Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät väistämättä kulttuurissamme.
Juhannuskokkoperinteemme on osa laajempaa eurooppalaista ja erityisesti maataloudesta tai kaskenpoltosta elantonsa saaneen väestönosien tapaa polttaa tulia kevätjuhlien aikana. Suomessa perinne on säilynyt yllättävän elinvoimaisena. Aiemmin juhlatulen uskottiin torjuvan hallaa ja lisäävän pellon kasvuvoimaa. Juhlatulia on poltettu muinakin juhlapyhinä, kuten helluntaina ja helatorstaina (Häme), pääsiäislauantaina (Etelä- ja Keskipohjanmaa), vappuna (Uusimaa), jyrkinä ja köyrinä (Savo, Kymenlaakso). Tapa polttaa juhannuskokkoja yleistyi vähitellen koko maassa 1900-luvun aikana, alkujaan tapa oli itäinen.
Moni pitää juhannuskokkoa risukasana, johon kaikki pihapiiristä yhteen koottu palava materiaali kootaan. Osittain tämä on tottakin. Joitakin variantteja arkistoista on kuitenkin löytynyt. Viipurin läänin Uudellakirkolla sytytettiin odotuskokkoja ja Säkkijärvellä narrikokkoja, kun väkeä houkuteltiin juhlapaikalle. Sakkolasta ja Koivistolta tunnetaan korkeat sääri- ja sankakokot sekä Valkjärveltä kokkotarhat sekä Hämeestä konttikokot ja Virosta tynnyrikokot. Inkeriläinen erikoisuus oli pitkän seipään päähän kiinnitetty rattaanpyörä, ns. rattaanpyöräkokko.
Juhannuksena 2023 Seurasaareen rakennetaan näytteille neljä pienempää kokkoa. Sankakokko, ämmäkokko, rattaanpyöräkokko ja ns. lasten kokko. Ne rakentaa kokkoja yli neljä vuosikymmentä urakoinut kokkomestari Väinö Hiltunen. Kaikki rakenteet puretaan välittömästi aaton jälkeen, sillä kuivuus näyttää jatkuvan vielä päiviä. Sadekuurot eivät varoitusten purkamiseen riitä.
Kokkonäyttely
Seurasaareen rakennetaan tänä vuonna muutama juhannuskokko näytteille. Pitkään jatkunut aurinkoinen sää on johtanut siihen, että koko maahan on annettu metsäpalovaroitus. Varoitus on syytä ottaa vakavasti kaikkialla, ja se koskee myös juhannuskokkojen polttoa.
4-säärisen sankakokon malli on saatu Koivistolta. Kokon sääret ovat mäntyä ja usein sen yläosa jätettiin karsimatta. Kokon täytteenä on eripituisia oksia. Yläosa varustetaan tynnyrillä.
Inkeriläinen rattaanpyöräkokko kootaan aidosta rattaanpyörästä, joka kiinnitetään pitkään tankoon. Pyöräosa koristellaan oljilla ja olkiköydellä. Palaessaan pyörä näyttäisi pyörivän.
Ämmäkokko eli koivistolainen vanhapiika on pyöreä havukasa, jonka keskellä on seiväs.
Lasten kokko kootaan pystyyn asetetuista laudoista, joka peitetään havuilla. Myös lautojen sisällä on kuusen tai männyn havuja.
Näyttely on avoinna juhannusaattona ja rakenteet puretaan välittömästi aaton jälkeen.